Liverpool teki sitten aika lailla yllätyksellisen ostoksen hankkiessaan AC Milanista yhden jalkapallomaailman kulmikkaimmista persoonista eli Mario Balotellin. Itse en vielä tiedä mihin suuntaan tässä asiassa oikein kääntyisi, mutta mielestäni paras kommentti Liverpoolin suunnalta on Brendan Rodgersin määritelmä 'laskelmoitu riski'.
Kukaan ei varmaankaan kiistä sitä, että Balotelli on yksi lahjakkaimpia pelaajia nykyfutiksessa, mutta tämä lahjakkuus on johtanut kaikenlaisiin kommelluksiin pelaajan pään ollessa isompi kuin mitä tilanteissa vaadittaisiin. Balotelli on kuitenkin vasta 24-vuotias ja jos hän saa yksityiselämänsä kuntoon ja asenteensa edes lähelle vaadittua, niin 16 miljoonan punnan hinta, yhdestä mahdollisesti maailman parhaista kärkimiehistä, voidaan määritellä laillistetuksi ryöstöksi.
Alhainen hinta antaa Liverpoolille myös sen edun, että jos Balotelli ei sovellu ryhmään, niin Rodgersin ei tarvitse miellyttää seurajohtoa ja yrittää väkisin peluuttaa kallista ostosta. Tässä tapauksessa hän voi tarvittaessa tylysti pistää Super Marion sivuun ja jatkaa sillä miehistöllä mitä hänellä on. Balotellin varaan kuitenkin on varmasti laskettu suhteellisen paljon ja hän on nuoresta iästään huolimatta kokenut pelaaja sekä Valioliigassa että Mestareiden liigassa.
Balotellin ostos pitää Liverpoolin myös esillä mediassa, mikä ei varmaankaan ole huono asia omistajien mielestä ja vaikka tämä ostos menisikin metsään, niin taloudellisesti se vaikuttaa erinomaiselta siirrolta, joka onnistuessaan voi olla ratkaiseva mestaruuksien kannalta.
tiistai 26. elokuuta 2014
Manchester City-Liverpool 3-1
Eilisillan peli oli kovasti etukäteen hehkutettu revanssi viime kauden mestaruuskamppailulle. Kentällä tämä ei varsinaisesti näkynyt vaan kyseessä oli selvästikin kauden alkuvaihe ja molemmat joukkueet pelasivat melko lailla sen mukaisesti. City ei ole suuremmin muuttunut kesällä ja se näkyy joukkueen otteissa. Peliesitys oli rutinoitunuta virkamiespalloa ja pari onnistumista piti pisteet kotona. Kärjessä Jovetic oli saanut vastuuta ja hän olikin hyvin esillä tehden Cityn kaksi ensimmäistä maalia.
Liverpool lähti otteluun 4-3-3 muodostelmalla, jossa keskikentän kolmikko pelasi melko keskellä siten, että Gerrard oli pohjalla ja Allen ja Henderson vähän hänen yläpuolellaan. Laidoilla Sterling oli oikealla ja Coutinho vasemmalla Sturridgen jatkaessa kärjessä. Puolustuksessa Johnson oli palannut takaisin oikealle laidalle ja vasemmalla aloitti uutena miehenä Moreno, joka sai tässä pelissä heti opetuksen Valioliigan vauhdista. Toppareina pelasivat Skrtel oikealla ja Lovren vasemmalla puolella.
Ensimmäinen jakso oli molemmilta joukkueilta melko tunnustelevaa pelaamista ja Liverpool ehkä hienokseltaan hallitsi peliä, mutta vaaralliset maalitilanteet jäivät molemmissa päissä vähiin. Jakson lopulla Cityllä oli pieni painostusjakso, jossa pallo nostettiin oikeasta laidasta boksin sisään Silvalle. Pallo pomppasi korkealle ja Lovren kurotti Silvan yli puskemaan pallon kohti Morenoa, joka lähti purkamaan pomppupalloa liian rauhallisesti ja Jovetic leikkasi väliin. Ratkaisu oli kova veto pomppupallosta ja Mignoletilla ei ollut mahdollisuuksia, kun pallo meni suoraan jalkojen välistä sisään.
Toinen jakso jatkui melko lailla samantyylisesti vaikka Liverpool yrittikin hakea ratkaisua hiukan suoraviivaisemmin, mutta kärjessä Coutinho tuntui olevan eniten eri tahdissa kuin muut pelaajat. Muutenkin useissa tilanteissa pallollinen pelaaja himmaili syöttöjen kanssa liian pitkään ja peli puuroutui Cityn sumputtaessa keskustan.
Cityn toisessa maalissa näkyi sitten Liverpoolin puolustuksen uusiutuminen huonolla tavalla. City pyöritti palloa Liverpoolin vasemmassa reunassa ja Moreno nosti prässiä hieman pallolliseen pelaajaan päin. Lovren seurasi, mutta Skrtel ja Johnson oikealla eivät nostaneet linjaa, jolloin vasempaan laitaan jäikin kaksi pelaajaa (Nasri ja Zabaleta) linjan taakse, mutta ei paitsioon. Jovetic jatkoi Lovrenin edestä pystysyötön suoraan Morenon selustaan Nasrille ja juoksi sitten itse ristiin boksiin laittamaan poikittaissyötön sisään. Syyllisyyttä voi vierittää puolustuslinjassa varmaan joka suuntaan, mutta tässä tilanteessa yhteispeli ei selkeästikään ollut vaaditulla tasolla.
Kolmannessa maalissa suurin syyllinen oli Lovren, joka hävisi kilpajuoksun juuri vaihdosta tulleelle Aguerolla ja Agueron laukaus meni helposti etunurkasta sisään, kun Mignolet tuli vastaan vähän väärään suuntaan eikä ennättänyt kunnolla peittämään etukulmaa. ESPN FC:n analyyseissä Morenoa morkattiin jossain määrin tästäkin maalista, mutta Jesus Navasin syöttö lähti puolesta kentästä ja Moreno oli peittämässä syöttösuunnat enemmänkin puolustuksen keskustan suuntaan ja luotti toppariinsa, että tämä hoitaa juoksupallot. Tällä kertaa ei valitettavasti hoitanut.
Liverpoolin kavennus tuli sitten Cityn puolustuksen heikosta pelaamisesta. Demichelis menetti pallon Sturridgelle kulmalipun lähellä ja Sturridgen ulkosyrjäkeskitys löysi takatolpalta vaihdosta sisään tulleen Rickie Lambertin. Hart sai torjuttua Lambertin puskun, mutta pallo jäi hänen eteensä ja pomppasi paineen alla Zabaletan polvesta omiin. Tosin jos Zabaleta ei olisi koskenut palloon, niin Lambert olisi laittanut sen todennäköisesti sisään.
Vain pari minuuttia kavennuksen jälkeen Liverpoolille avautui loistopaikka, kun Cityn purkupallo kimposi takaisin boksiin vasemmalle Lambertille, jolla oli kymmenestä metristä aivan avoin vetopaikka, mutta hän päätti vielä yrittää poikittaissyöttöä Sturridgelle ja Kompany pääsi väliin. Siitä paikasta 3-2 ja loppupeli olisi ollut jännittävää. Melko pian tämän jälkeen Glen Johnson loukkasi reitensä ja kun Liverpool oli tehnyt kaikki vaihtonsa, joukkue joutui jatkamaan loppuun vajaalla. Viimeiset minuutit olivat muutenkin tuskaa, kun ensin Skrtel väänsi polvensa ja sitten Moreno vielä nilkkansa, mutta molemmat pystyivät linkkamaan pelin loppuun asti. Ottelu oli kuitenkin tässä vaiheessa käytännössä ohi.
Positiivista Liverpoolin pelissä lienee se, että joukkue pystyi hallitsemaan peliä välistä melko pitkiäkin jaksoja vieraskentällä edellisen vuoden mestaria vastaan. Laukauksia (11-9) ja kulmapotkuja (7-6) Liverpool sai aikaiseksi hieman enemmän kuin City, pallonhallinnan ollessa melko tasan, joten potentiaalia on. Kestää kuitenkin aikansa, että puolustus hitsautuu yhtenäiseksi ja muutenkin joukkue tarvitsee selkeämmin kentälle yhteisen sävelen. Coutinho ja Henderson olivat ehkä selvimmin ne pelaajat, jotka tuntuivat olevan eri pelissä ja vaikka yritystä molemmilta löytyy, niin harhasyötöt ja väärinsijoittumiset eivät edistä joukkueen peliä. Lazar Markovic oli vaihdosta sisään tultuaan jonkin aikaa pirteä ja rakensi Morenon kanssa vasemmalta laidalta heti loistopaikan, joka kaatui Morenon väärään syöttövalintaan, mutta Liverpoolilla tuntuisi olevan riittävästi materiaalia kauden kisojen aiheuttamaan rasitukseen. Jos joukkue löytää paremmin toisensa jatkossa, niin kaudesta tullee hyvä.
Cityllä ei tässä vaiheessa suuria huolia tunnu olevan. Peli sujuu virkamiesmäisestikin tuloksekkaasti ja materiaalissa on laajuutta ja laatua riittävästi mestaruuden uusimiseen. Kysymys jatkossa lieneekin se, että löytyykö joukkueesta riittävästi intohimoa sitten, kun muiden pelit alkavat paranemaan.
Liverpool lähti otteluun 4-3-3 muodostelmalla, jossa keskikentän kolmikko pelasi melko keskellä siten, että Gerrard oli pohjalla ja Allen ja Henderson vähän hänen yläpuolellaan. Laidoilla Sterling oli oikealla ja Coutinho vasemmalla Sturridgen jatkaessa kärjessä. Puolustuksessa Johnson oli palannut takaisin oikealle laidalle ja vasemmalla aloitti uutena miehenä Moreno, joka sai tässä pelissä heti opetuksen Valioliigan vauhdista. Toppareina pelasivat Skrtel oikealla ja Lovren vasemmalla puolella.
Ensimmäinen jakso oli molemmilta joukkueilta melko tunnustelevaa pelaamista ja Liverpool ehkä hienokseltaan hallitsi peliä, mutta vaaralliset maalitilanteet jäivät molemmissa päissä vähiin. Jakson lopulla Cityllä oli pieni painostusjakso, jossa pallo nostettiin oikeasta laidasta boksin sisään Silvalle. Pallo pomppasi korkealle ja Lovren kurotti Silvan yli puskemaan pallon kohti Morenoa, joka lähti purkamaan pomppupalloa liian rauhallisesti ja Jovetic leikkasi väliin. Ratkaisu oli kova veto pomppupallosta ja Mignoletilla ei ollut mahdollisuuksia, kun pallo meni suoraan jalkojen välistä sisään.
Toinen jakso jatkui melko lailla samantyylisesti vaikka Liverpool yrittikin hakea ratkaisua hiukan suoraviivaisemmin, mutta kärjessä Coutinho tuntui olevan eniten eri tahdissa kuin muut pelaajat. Muutenkin useissa tilanteissa pallollinen pelaaja himmaili syöttöjen kanssa liian pitkään ja peli puuroutui Cityn sumputtaessa keskustan.
Cityn toisessa maalissa näkyi sitten Liverpoolin puolustuksen uusiutuminen huonolla tavalla. City pyöritti palloa Liverpoolin vasemmassa reunassa ja Moreno nosti prässiä hieman pallolliseen pelaajaan päin. Lovren seurasi, mutta Skrtel ja Johnson oikealla eivät nostaneet linjaa, jolloin vasempaan laitaan jäikin kaksi pelaajaa (Nasri ja Zabaleta) linjan taakse, mutta ei paitsioon. Jovetic jatkoi Lovrenin edestä pystysyötön suoraan Morenon selustaan Nasrille ja juoksi sitten itse ristiin boksiin laittamaan poikittaissyötön sisään. Syyllisyyttä voi vierittää puolustuslinjassa varmaan joka suuntaan, mutta tässä tilanteessa yhteispeli ei selkeästikään ollut vaaditulla tasolla.
Kolmannessa maalissa suurin syyllinen oli Lovren, joka hävisi kilpajuoksun juuri vaihdosta tulleelle Aguerolla ja Agueron laukaus meni helposti etunurkasta sisään, kun Mignolet tuli vastaan vähän väärään suuntaan eikä ennättänyt kunnolla peittämään etukulmaa. ESPN FC:n analyyseissä Morenoa morkattiin jossain määrin tästäkin maalista, mutta Jesus Navasin syöttö lähti puolesta kentästä ja Moreno oli peittämässä syöttösuunnat enemmänkin puolustuksen keskustan suuntaan ja luotti toppariinsa, että tämä hoitaa juoksupallot. Tällä kertaa ei valitettavasti hoitanut.
Liverpoolin kavennus tuli sitten Cityn puolustuksen heikosta pelaamisesta. Demichelis menetti pallon Sturridgelle kulmalipun lähellä ja Sturridgen ulkosyrjäkeskitys löysi takatolpalta vaihdosta sisään tulleen Rickie Lambertin. Hart sai torjuttua Lambertin puskun, mutta pallo jäi hänen eteensä ja pomppasi paineen alla Zabaletan polvesta omiin. Tosin jos Zabaleta ei olisi koskenut palloon, niin Lambert olisi laittanut sen todennäköisesti sisään.
Vain pari minuuttia kavennuksen jälkeen Liverpoolille avautui loistopaikka, kun Cityn purkupallo kimposi takaisin boksiin vasemmalle Lambertille, jolla oli kymmenestä metristä aivan avoin vetopaikka, mutta hän päätti vielä yrittää poikittaissyöttöä Sturridgelle ja Kompany pääsi väliin. Siitä paikasta 3-2 ja loppupeli olisi ollut jännittävää. Melko pian tämän jälkeen Glen Johnson loukkasi reitensä ja kun Liverpool oli tehnyt kaikki vaihtonsa, joukkue joutui jatkamaan loppuun vajaalla. Viimeiset minuutit olivat muutenkin tuskaa, kun ensin Skrtel väänsi polvensa ja sitten Moreno vielä nilkkansa, mutta molemmat pystyivät linkkamaan pelin loppuun asti. Ottelu oli kuitenkin tässä vaiheessa käytännössä ohi.
Positiivista Liverpoolin pelissä lienee se, että joukkue pystyi hallitsemaan peliä välistä melko pitkiäkin jaksoja vieraskentällä edellisen vuoden mestaria vastaan. Laukauksia (11-9) ja kulmapotkuja (7-6) Liverpool sai aikaiseksi hieman enemmän kuin City, pallonhallinnan ollessa melko tasan, joten potentiaalia on. Kestää kuitenkin aikansa, että puolustus hitsautuu yhtenäiseksi ja muutenkin joukkue tarvitsee selkeämmin kentälle yhteisen sävelen. Coutinho ja Henderson olivat ehkä selvimmin ne pelaajat, jotka tuntuivat olevan eri pelissä ja vaikka yritystä molemmilta löytyy, niin harhasyötöt ja väärinsijoittumiset eivät edistä joukkueen peliä. Lazar Markovic oli vaihdosta sisään tultuaan jonkin aikaa pirteä ja rakensi Morenon kanssa vasemmalta laidalta heti loistopaikan, joka kaatui Morenon väärään syöttövalintaan, mutta Liverpoolilla tuntuisi olevan riittävästi materiaalia kauden kisojen aiheuttamaan rasitukseen. Jos joukkue löytää paremmin toisensa jatkossa, niin kaudesta tullee hyvä.
Cityllä ei tässä vaiheessa suuria huolia tunnu olevan. Peli sujuu virkamiesmäisestikin tuloksekkaasti ja materiaalissa on laajuutta ja laatua riittävästi mestaruuden uusimiseen. Kysymys jatkossa lieneekin se, että löytyykö joukkueesta riittävästi intohimoa sitten, kun muiden pelit alkavat paranemaan.
sunnuntai 17. elokuuta 2014
Liverpool-Southampton 2-1
Ensimmäiseksi tärkein asia, Liverpool sai kolme pistettä. Mutta olipahan taas tuskainen esitys.
Liverpool lähti otteluun suhteellisen tutulla kokoonpanolla ja ainoat uudet miehet avauksessa olivat puolustuksessa Lovren toisena topparina ja Manquillo oikeana pakkina. Glen Johnson pelasi vasempana pakkina, joten Jose Enrique lienee taas loukkaantunut tai ei sitten enää kuulu Rodgersin kuvioihin. Selkeästi kuitenkin lähdettiin liikkeelle joukkueella, jossa ei ollut liikaa uusia kasvoja, jotta peli alkaisi luistamaan heti alusta.
Peli alkoikin Liverpoolin hallinnalla ja Southampton oli lähes koko ensimmäisen jakson selvästi altavastaajana, mutta hallinnasta huolimatta vaaralliset maalipaikat jäivät vähiin. Maali syntyi tilanteesta, jossa Manquillo ja Henderson karvasivat hyvin pallon Liverpoolille ja Henderson vapautti loistavalla pystysyötöllä Sterlingin maalintekoon. Sterlingin viimeistely oli harvinaisen kypsää noinkin nuorelta pelaajalta. Southamptonin puolustus oli osittain valmistautunut itse hyökkäämään ja oikean topparin (Fonte) ja oikean puolustajan väliin (Clyne) jäi tila, josta Sterling pääsi maalintekoon.
Toinen jakso alkoi sitten Liverpoolilta hyvin laiskasti. En tiedä mitä Rodgers painottaa puoliajalla kopissa, mutta joukkueen pelin taso romahti selvästi. Palloa liikuteltiin edelleen aktiivisen oloisesti, mutta pelaajien liike oli selvästi heikompaa eikä mitään saatu aikaiseksi. Southampton sen sijaan nosti jonkin verran ryhmitystään ylemmäksi ja alkoi saamaan tilanteita. Tasoitusmaalissa oikea pakki Clyne teki pystyjuoksun boksin sisään ja koko ottelun pirteästi esiintynyt Dusan Tadic antoi kantapääsyötön, josta Clyne veti täysillä etuyläkulmaan. Tilanteessa tuli hyvin selville miksi Lucas ei ole ikinä noussut huipputasolle saamastaan vastuusta huolimatta. Clyne juoksi boksiin metrin päästä Lucasista, joka seurasi nousua vain katseellaan. Muutenkin Liverpoolin pelistä välistä näkyi epäselvyys siitä kenen vastuulla pallon tai tietyn pelaajan ottaminen joissakin tilanteissa oli.
Tasoitusmaalin jälkeen Southampton sai luotua lisää painetta ja Steven Davis sai loistopaikan, kun Southampton pelasi parilla nopealla syötöllä pallon poikittain omasta vasemmasta reunasta kuudentoista rajaa pitkin keskelle, mutta Mignolet torjui hyvin melko keskelle suuntautuneen laukauksen. Liverpool vaihtoi ensin Joe Allenin Lucasin tilalle ja sitten Rickie Lambertin Coutinhon tilalle ja pienen painostusjakson päätteeksi Sturridge pääsi ohjaamaan maalin läheltä voittomaalin. Ihmettelimme Kotterin kanssa tämän jälkeen, kun Southampton ei meinannut saada mitään aikaiseksi, mutta varsinaisen peliajan viimeiset viisi minuuttia olivatkin sitten kovaa painostusta ja ilman Mignoletin loistotorjuntaa Schneiderlinin vetoon, kolme pistettä olisivat saattaneet jäädä haaveeksi.
Liverpoolin peli oli hetkittäin lupaavan näköistä ensimmäisellä jaksolla, mutta kokonaisuudessaan paljon on vielä parantamista. Oikean pakin paikalla pelannut Javi Manquillo oli positiivinen yllätys ja Sterling ja Sturridge saivat tärkeät maalit heti avauspelissä, mutta keskikentän keskusta Gerrard-Lucas oli tänään vaisu. Lucasin peliaika voi tosin vähentyä jatkossa Lallanan kuntouduttua, mutta Gerrard tarvitsee selkeästi vielä lisää lepoa kesän jäljiltä.
Southampton pelasi aika lailla tyypillisen altavastaajajoukkueen pelin ja keskittyi pitämään puolustuksen tiukasti kasassa, mutta uskalsi myös hyökätä ja pitää palloa tilaa saadessaan. Joukkueen hyökkäyspeli kulki hyvin vahvasti vasemmalla pääasiallisesti liikkuneen Tadicin kautta ja hän oli mukana luomassa lähes kaikkia paikkoja loppua lukuunottamatta. Vaikuttikin siltä, että Southamptonin heikkous heti Liverpoolin 2-1 maalin jälkeen johtui siitä, että Tadic oli otettu vähän aikaisemmin vaihtoon eikä ollut enää luomassa tilanteita.
Pelin seuraamista Konttorilla häiritsi hieman naapuripöydässä istunut nuorten miesten porukka, joka kovaan ääneen mesosi kaikenlaista. Parhaiten/pahiten jäi mieleen yhden urhon kehuskelu: 'romantiikka katosi siinä vaiheessa, kun oli nussittu, sitten se oli jäämässä yöksi, mutta heitin sen pihalle'. Saunan takana olisi vielä tilaa...
Liverpool lähti otteluun suhteellisen tutulla kokoonpanolla ja ainoat uudet miehet avauksessa olivat puolustuksessa Lovren toisena topparina ja Manquillo oikeana pakkina. Glen Johnson pelasi vasempana pakkina, joten Jose Enrique lienee taas loukkaantunut tai ei sitten enää kuulu Rodgersin kuvioihin. Selkeästi kuitenkin lähdettiin liikkeelle joukkueella, jossa ei ollut liikaa uusia kasvoja, jotta peli alkaisi luistamaan heti alusta.
Peli alkoikin Liverpoolin hallinnalla ja Southampton oli lähes koko ensimmäisen jakson selvästi altavastaajana, mutta hallinnasta huolimatta vaaralliset maalipaikat jäivät vähiin. Maali syntyi tilanteesta, jossa Manquillo ja Henderson karvasivat hyvin pallon Liverpoolille ja Henderson vapautti loistavalla pystysyötöllä Sterlingin maalintekoon. Sterlingin viimeistely oli harvinaisen kypsää noinkin nuorelta pelaajalta. Southamptonin puolustus oli osittain valmistautunut itse hyökkäämään ja oikean topparin (Fonte) ja oikean puolustajan väliin (Clyne) jäi tila, josta Sterling pääsi maalintekoon.
Toinen jakso alkoi sitten Liverpoolilta hyvin laiskasti. En tiedä mitä Rodgers painottaa puoliajalla kopissa, mutta joukkueen pelin taso romahti selvästi. Palloa liikuteltiin edelleen aktiivisen oloisesti, mutta pelaajien liike oli selvästi heikompaa eikä mitään saatu aikaiseksi. Southampton sen sijaan nosti jonkin verran ryhmitystään ylemmäksi ja alkoi saamaan tilanteita. Tasoitusmaalissa oikea pakki Clyne teki pystyjuoksun boksin sisään ja koko ottelun pirteästi esiintynyt Dusan Tadic antoi kantapääsyötön, josta Clyne veti täysillä etuyläkulmaan. Tilanteessa tuli hyvin selville miksi Lucas ei ole ikinä noussut huipputasolle saamastaan vastuusta huolimatta. Clyne juoksi boksiin metrin päästä Lucasista, joka seurasi nousua vain katseellaan. Muutenkin Liverpoolin pelistä välistä näkyi epäselvyys siitä kenen vastuulla pallon tai tietyn pelaajan ottaminen joissakin tilanteissa oli.
Tasoitusmaalin jälkeen Southampton sai luotua lisää painetta ja Steven Davis sai loistopaikan, kun Southampton pelasi parilla nopealla syötöllä pallon poikittain omasta vasemmasta reunasta kuudentoista rajaa pitkin keskelle, mutta Mignolet torjui hyvin melko keskelle suuntautuneen laukauksen. Liverpool vaihtoi ensin Joe Allenin Lucasin tilalle ja sitten Rickie Lambertin Coutinhon tilalle ja pienen painostusjakson päätteeksi Sturridge pääsi ohjaamaan maalin läheltä voittomaalin. Ihmettelimme Kotterin kanssa tämän jälkeen, kun Southampton ei meinannut saada mitään aikaiseksi, mutta varsinaisen peliajan viimeiset viisi minuuttia olivatkin sitten kovaa painostusta ja ilman Mignoletin loistotorjuntaa Schneiderlinin vetoon, kolme pistettä olisivat saattaneet jäädä haaveeksi.
Liverpoolin peli oli hetkittäin lupaavan näköistä ensimmäisellä jaksolla, mutta kokonaisuudessaan paljon on vielä parantamista. Oikean pakin paikalla pelannut Javi Manquillo oli positiivinen yllätys ja Sterling ja Sturridge saivat tärkeät maalit heti avauspelissä, mutta keskikentän keskusta Gerrard-Lucas oli tänään vaisu. Lucasin peliaika voi tosin vähentyä jatkossa Lallanan kuntouduttua, mutta Gerrard tarvitsee selkeästi vielä lisää lepoa kesän jäljiltä.
Southampton pelasi aika lailla tyypillisen altavastaajajoukkueen pelin ja keskittyi pitämään puolustuksen tiukasti kasassa, mutta uskalsi myös hyökätä ja pitää palloa tilaa saadessaan. Joukkueen hyökkäyspeli kulki hyvin vahvasti vasemmalla pääasiallisesti liikkuneen Tadicin kautta ja hän oli mukana luomassa lähes kaikkia paikkoja loppua lukuunottamatta. Vaikuttikin siltä, että Southamptonin heikkous heti Liverpoolin 2-1 maalin jälkeen johtui siitä, että Tadic oli otettu vähän aikaisemmin vaihtoon eikä ollut enää luomassa tilanteita.
Pelin seuraamista Konttorilla häiritsi hieman naapuripöydässä istunut nuorten miesten porukka, joka kovaan ääneen mesosi kaikenlaista. Parhaiten/pahiten jäi mieleen yhden urhon kehuskelu: 'romantiikka katosi siinä vaiheessa, kun oli nussittu, sitten se oli jäämässä yöksi, mutta heitin sen pihalle'. Saunan takana olisi vielä tilaa...
Kausi 2014-2015, ennakkoasetelmat
Viime kausi päättyi Liverpool-fanin kannalta katkerasti, mutta lupauksia antavasti. Kesällä tapahtui kuitenkin paljon muutoksia ja uuden kauden alla asetelmat ovat ehkä jopa enemmänkin auki kuin viime syksynä.
Kauden mestariehdokkaita mietittäessä, liigan joukkueista seitsemän nousee muiden yläpuolelle ja näistä viidellä voidaan katsoa olevan realistisia mestaruusmahdollisuuksia. Esittelen joukkueet siinä järjestyksessä kuin laitoin ne omaan kausivetooni.
Oma ehdokkaani mestariksi on Manchester City. Manuel Pellegrini on nyt toista vuotta joukkueen peräsimessä ja edellisen kauden onnistuminen antaa joukkueelle uskoa omaan systeemiin. Joukkue uusiutui vain vähän, joten ongelmia yhteispelissä tuskin tulee ja kun Sergio Aguero on oletettavasti paremmassa kunnossa kuin viime kaudella, niin joukkue on kaikilta osin vahvan oloinen. Pieniä kysymysmerkkejä tulee tietysti asennepuolella, kun esimerkiksi Yaya Toure vetäisi herneen hengityselimeensä joukkueen unohtaessa hänen syntymäpäivänsä. Tämä on hyvä esimerkki siitä luonteesta, joka huippujalkapalloilussa vallitsee ja jos Pellegrini ei pysty antamaan kaikille pelaajille riittävästi vastuuta ja huomiota, niin joukkueen henki voi rakoilla. Pellegrini on kuitenkin valmentajana sitä tyyppiä, joka pitänee tilanteen rauhallisena.
Liverpool menetti kesällä tehokkaimman kärkensä (meinasin sanoa syömähampaansa) Luis Suarezin ja on käyttänyt hänestä saatuja rahoja joukkueen materiaalin leventämiseen. Edellisellä kaudella joukkue ei ollut mukana eurocupeissa ja sai siltä osin aikaa pelaajien lepuuttamiseen ja peleihin valmistautumiseen. Tällä kaudella tätä mahdollisuutta ei ole, joten joukkuetta piti laajentaa ja nyt Brendan Rodgersin taktiikkataju ja valmistautumiskyky joutuu koetukselle ja näemme paremmin sen missä mennään. Vaikka Suarez vei mukanaan 31 maalia, niin Liverpoolin ongelma oli enemmänkin heikko puolustus ja tähän Rodgers on puuttunut värväämällä Southamptonista Dejan Lovrenin puolustuksen johtohahmoksi. Aivan kauden kynnyksellä joukkue vielä hankki pitkään havittelemansa vasemman laitapuolustajan Alberto Morenon Sevillasta, joten puolustuksen pitävyyteen on satsattu. Hyökkäyspäässä joukkueella on enemmänkin vaihtoehtoja ja en usko sen muodostuvan ongelmaksi, varsinkin kun Rodgers tykkää sekoitella taktiikoita ja luottaa aktiiviseen hyökkäyspeliin. Liverpoolilla onkin eniten aineksia 'saksamaiseen' joukkuepeliin materiaalin leveyden ja isojen tähtien puuttumisen myötä.
Arsenal teki mielestäni kauden parhaan hankinnan ostamalla Barcelonasta Alexis Sanchezin, joka oli myös Liverpoolin kiikarissa, mutta Alexis halusi ilmeisesti asua mieluummin Lontoossa kuin Liverpoolissa. Hyvin ymmärrettävää, mutta oman joukkueeni kannalta ikävää. Arsenal on nyt selvästi vahvempi kuin viime vuonna ja jos joukkue välttää loukkaantumiset, niin sillä on pitkästä aikaa täydet mahdollisuudet mestaruuteen. Loukkantumisten takia Wenger palkkasikin Saksan maajoukkueen fysioterapeutin Shad Forsythen pitämään huolta joukkueesta. Tämä voi olla ehkä yksi isoimpia kentän ulkopuolisia palkkauksia onnistuessaan. Jos joukkuetta katsoo muuten, niin ainoa selkeä heikkous löytyy mielestäni joukkueen keskuspuolustuksesta, joka ei ole sieltä vakuuttavimmasta päästä ja siitä puuttuu syvyyttä.
Louis van Gaal oli kesän MM-kisojen näkyvimpiä persoonia vahvalla esityksellä Hollannin peräsimessä. Nyt häneltä odotetaan samanlaisia otteita ManUn managerina, mutta eilinen avausottelu näytti heti ongelmat, jotka joukkueella ovat edessään. Joukkue hallitsi ottelua Swanseata vastaan, mutta van Persien poissaollessa viimeistely on täysin Rooneyn hartioilla ja puolustus on selvästi kysymysmerkki vielä kauden alussa. Van Gaal peluutti kolmea topparia, mutta nimilista Jones, Smalling ja Blackett ei suuremmin ketään pelota ja kun penkillä oli vielä vaihdossa Reece James, niin joukkue kaipaa selkeää ykköspuolustajaa, joka toimisi johtajana joukkueelle samalla tavalla kuin Ron Vlaar toimi Hollannin joukkueessa MM-kisoissa. Van Gaal pystyy varmasti kääntämään joukkueen kurssin, mutta joukkueen materiaalin kapeus puolustus- ja hyökkäyspäässä pitänee ManUn poissa terävimmästä mestaruuskamppailusta. Joukkueella on kuitenkin etua siitä, että se ei ole mukana eurocupeissa ja saa näin lepoaikaa ja ennen kaikkea tärkeää harjoitteluaikaa, jotta van Gaalin systeemit saadaan sisään joukkueeseen. Tämä vaikuttaa varmasti joukkueen suoritukseen positiivisesti.
Chelsea on ehkä suurin suosikki paperilla tälle kaudelle mestariksi ja täsmähankinnat, jotka joukkue teki, vaikuttaisivat vain vahvistavan joukkuetta. Diego Costa on kärkipelaaja, jonka pitäisi sopia Mourinhon systeemiin täydellisesti, Cesc Fabregas on monipuolinen ja kokenut keskikenttäpelaaja, joka varmasti auttaa joukkuetta ja Filipe Luis on vasempana puolustajana yksi hyvä pala joukkueen kokoonpanoon. Syy, miksi pudotin Chelsean omassa ennustuksessani vasta viidenneksi, on nimenomaan Mourinhon systeemi. Viime kaudella Eden Hazard valitti julkisesti, että 'Chelseatä ei ole rakennettu jalkapallon pelaamista varten (Chelsea is not built to play football)'. Mourinho luottaa systeemiin, jossa kaikkein tärkein asia on tulos ja ainoastaan tulos. Viime kaudella joukkue myi kesken kauden Juan Matan ManUun, koska tämä ei sopeutunut Mourinhon systeemiin. Nyt Hazard vaikuttaa tyytymättömältä ja Cesc ei mielestäni ole sellainen pelaaja, joka tyytyy vain pelien voittamiseen. Vielä kun huomioidaan, että joukkueesta lähti henkisesti tärkein pelaaja Frank Lampard, joka on vielä alkukauden lainalla Manchester Cityssä, niin romahduksen vaara on olemassa. Chealsealla on paljon nuoria nimipelaajia penkillä, jotka eivät varmasti ole tyytyväisiä odottaessaan vuositolkulla näyttöpaikkaa, jota ei tule niin kauan kuin joukkue tuottaa tulosta. Todennäköisesti mitään ei tapahdu ja Chelsea on yksi vahvimpia mestarisuosikkeja, mutta mielestäni Mourinhon pesti Real Madridissa näytti jo merkkejä siitä, että hän ei osaa muuttaa riittävästi systeemiään pitääkseen tähtipelaajat tyytyväisenä ja tämä voi muodostua sitten joukkueen kompastuskiveksi. Muistakaa, että kuulitte sen ensimmäisenä täältä... :)
Everton nousee mielestäni niukasti Tottenhamin edelle jatkuvuuden takia. Roberto Martinez on saanut nyt vuoden luoda haluamaansa systeemiä Evertonissa ja sai siirtomarkkinoilta takaisin Romelo Lukakun, joten joukkue jatkaa siitä mihin viime keväällä jäi. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu se, että joukkueen materiaali on liian kapea pystyäkseen tosissaan haastamaan muut kärkijoukkueet mestaruuskilpailussa, mutta kuten Atletico Madrid Espanjassa viime kaudella osoitti, kaikki on mahdollista, kun pelimerkit sattuvat kohdalleen.
Tottenhamin tilanne on se, että joukkueella on kolmas manageri vuoden sisällä ja vaikka Mauricio Pochettino tekikin Southamptonissa hyvää tulosta viime kauden ensimmäisellä puoliskolla, hän joutuu rakentamaan joukkuetta uudelleen ja tämä prosessi vie aikansa ja samalla syö joukkueen tulosta. Pochettino ei ole saanut siirtomarkkinoilta aivan niitä pelaajia kuin olisi halunnut ja joukkueessa on paljon edellisten managereiden hankkimia pelaajia, joten vie aikansa ennen kuin joukkueen perusrunko löytyy. Materiaali on kuitenkin hyvää, joten joukkue voi yllättääkin, mutta johtotasolta lähtöisin oleva höntyileminen (16 manageria vuoden 1996 jälkeen) luo painetta ja siksi Tottenham ei nouse kärkikuusikkoon.
Putoajien joukkoon ilmestyi vain päivä ennen kauden alkua yllätysnimi eli Crystal Palace, kun joukkueen manageri Tony Pulis erosi torstai-iltana vain vajaat kaksi päivää ennen kauden alkua. Pulisin tulon jälkeen viime marraskuussa, Crystal Palace keräsi loppukauden aikana kahdeksanneksi eniten pisteitä Valioliigassa, joten ennen kautta tilanne näytti hyvältä. Nyt joukkue on yhtäkkiä täysin yllättävässä tilanteessa ja tämä vaatii varmasti veronsa.
Loppuun vielä oma kausiveikkaukseni kokonaisuudessaan ja vertailun vuoksi Jauhiksen rivi.
Armo: Valioliiga 1. Man C, 2. Liverpool, 3. Arsenal, 4. Man U, 5. Chelsea, 6. Everton, 18. WBA, 19. Crystal P ja 20. Burnley, Championship 1. Reading, 2. Derby, 3. Cardiff, 4. Wolves, 5. Wigan ja 6. Blackburn.
Jauhis: Valioliiga 1. Chelsea, 2. Man C, 3. Man U, 4. Arsenal, 5. Liverpool, 6. Tottenham, 18. Crystal P, 19. QPR ja 20. Burnley, Championship 1. Derby, 2. Wigan, 3. Watford, 4. Cardiff, 5. Middlesbrough ja 6. Reading.
Kauden mestariehdokkaita mietittäessä, liigan joukkueista seitsemän nousee muiden yläpuolelle ja näistä viidellä voidaan katsoa olevan realistisia mestaruusmahdollisuuksia. Esittelen joukkueet siinä järjestyksessä kuin laitoin ne omaan kausivetooni.
Oma ehdokkaani mestariksi on Manchester City. Manuel Pellegrini on nyt toista vuotta joukkueen peräsimessä ja edellisen kauden onnistuminen antaa joukkueelle uskoa omaan systeemiin. Joukkue uusiutui vain vähän, joten ongelmia yhteispelissä tuskin tulee ja kun Sergio Aguero on oletettavasti paremmassa kunnossa kuin viime kaudella, niin joukkue on kaikilta osin vahvan oloinen. Pieniä kysymysmerkkejä tulee tietysti asennepuolella, kun esimerkiksi Yaya Toure vetäisi herneen hengityselimeensä joukkueen unohtaessa hänen syntymäpäivänsä. Tämä on hyvä esimerkki siitä luonteesta, joka huippujalkapalloilussa vallitsee ja jos Pellegrini ei pysty antamaan kaikille pelaajille riittävästi vastuuta ja huomiota, niin joukkueen henki voi rakoilla. Pellegrini on kuitenkin valmentajana sitä tyyppiä, joka pitänee tilanteen rauhallisena.
Liverpool menetti kesällä tehokkaimman kärkensä (meinasin sanoa syömähampaansa) Luis Suarezin ja on käyttänyt hänestä saatuja rahoja joukkueen materiaalin leventämiseen. Edellisellä kaudella joukkue ei ollut mukana eurocupeissa ja sai siltä osin aikaa pelaajien lepuuttamiseen ja peleihin valmistautumiseen. Tällä kaudella tätä mahdollisuutta ei ole, joten joukkuetta piti laajentaa ja nyt Brendan Rodgersin taktiikkataju ja valmistautumiskyky joutuu koetukselle ja näemme paremmin sen missä mennään. Vaikka Suarez vei mukanaan 31 maalia, niin Liverpoolin ongelma oli enemmänkin heikko puolustus ja tähän Rodgers on puuttunut värväämällä Southamptonista Dejan Lovrenin puolustuksen johtohahmoksi. Aivan kauden kynnyksellä joukkue vielä hankki pitkään havittelemansa vasemman laitapuolustajan Alberto Morenon Sevillasta, joten puolustuksen pitävyyteen on satsattu. Hyökkäyspäässä joukkueella on enemmänkin vaihtoehtoja ja en usko sen muodostuvan ongelmaksi, varsinkin kun Rodgers tykkää sekoitella taktiikoita ja luottaa aktiiviseen hyökkäyspeliin. Liverpoolilla onkin eniten aineksia 'saksamaiseen' joukkuepeliin materiaalin leveyden ja isojen tähtien puuttumisen myötä.
Arsenal teki mielestäni kauden parhaan hankinnan ostamalla Barcelonasta Alexis Sanchezin, joka oli myös Liverpoolin kiikarissa, mutta Alexis halusi ilmeisesti asua mieluummin Lontoossa kuin Liverpoolissa. Hyvin ymmärrettävää, mutta oman joukkueeni kannalta ikävää. Arsenal on nyt selvästi vahvempi kuin viime vuonna ja jos joukkue välttää loukkaantumiset, niin sillä on pitkästä aikaa täydet mahdollisuudet mestaruuteen. Loukkantumisten takia Wenger palkkasikin Saksan maajoukkueen fysioterapeutin Shad Forsythen pitämään huolta joukkueesta. Tämä voi olla ehkä yksi isoimpia kentän ulkopuolisia palkkauksia onnistuessaan. Jos joukkuetta katsoo muuten, niin ainoa selkeä heikkous löytyy mielestäni joukkueen keskuspuolustuksesta, joka ei ole sieltä vakuuttavimmasta päästä ja siitä puuttuu syvyyttä.
Louis van Gaal oli kesän MM-kisojen näkyvimpiä persoonia vahvalla esityksellä Hollannin peräsimessä. Nyt häneltä odotetaan samanlaisia otteita ManUn managerina, mutta eilinen avausottelu näytti heti ongelmat, jotka joukkueella ovat edessään. Joukkue hallitsi ottelua Swanseata vastaan, mutta van Persien poissaollessa viimeistely on täysin Rooneyn hartioilla ja puolustus on selvästi kysymysmerkki vielä kauden alussa. Van Gaal peluutti kolmea topparia, mutta nimilista Jones, Smalling ja Blackett ei suuremmin ketään pelota ja kun penkillä oli vielä vaihdossa Reece James, niin joukkue kaipaa selkeää ykköspuolustajaa, joka toimisi johtajana joukkueelle samalla tavalla kuin Ron Vlaar toimi Hollannin joukkueessa MM-kisoissa. Van Gaal pystyy varmasti kääntämään joukkueen kurssin, mutta joukkueen materiaalin kapeus puolustus- ja hyökkäyspäässä pitänee ManUn poissa terävimmästä mestaruuskamppailusta. Joukkueella on kuitenkin etua siitä, että se ei ole mukana eurocupeissa ja saa näin lepoaikaa ja ennen kaikkea tärkeää harjoitteluaikaa, jotta van Gaalin systeemit saadaan sisään joukkueeseen. Tämä vaikuttaa varmasti joukkueen suoritukseen positiivisesti.
Chelsea on ehkä suurin suosikki paperilla tälle kaudelle mestariksi ja täsmähankinnat, jotka joukkue teki, vaikuttaisivat vain vahvistavan joukkuetta. Diego Costa on kärkipelaaja, jonka pitäisi sopia Mourinhon systeemiin täydellisesti, Cesc Fabregas on monipuolinen ja kokenut keskikenttäpelaaja, joka varmasti auttaa joukkuetta ja Filipe Luis on vasempana puolustajana yksi hyvä pala joukkueen kokoonpanoon. Syy, miksi pudotin Chelsean omassa ennustuksessani vasta viidenneksi, on nimenomaan Mourinhon systeemi. Viime kaudella Eden Hazard valitti julkisesti, että 'Chelseatä ei ole rakennettu jalkapallon pelaamista varten (Chelsea is not built to play football)'. Mourinho luottaa systeemiin, jossa kaikkein tärkein asia on tulos ja ainoastaan tulos. Viime kaudella joukkue myi kesken kauden Juan Matan ManUun, koska tämä ei sopeutunut Mourinhon systeemiin. Nyt Hazard vaikuttaa tyytymättömältä ja Cesc ei mielestäni ole sellainen pelaaja, joka tyytyy vain pelien voittamiseen. Vielä kun huomioidaan, että joukkueesta lähti henkisesti tärkein pelaaja Frank Lampard, joka on vielä alkukauden lainalla Manchester Cityssä, niin romahduksen vaara on olemassa. Chealsealla on paljon nuoria nimipelaajia penkillä, jotka eivät varmasti ole tyytyväisiä odottaessaan vuositolkulla näyttöpaikkaa, jota ei tule niin kauan kuin joukkue tuottaa tulosta. Todennäköisesti mitään ei tapahdu ja Chelsea on yksi vahvimpia mestarisuosikkeja, mutta mielestäni Mourinhon pesti Real Madridissa näytti jo merkkejä siitä, että hän ei osaa muuttaa riittävästi systeemiään pitääkseen tähtipelaajat tyytyväisenä ja tämä voi muodostua sitten joukkueen kompastuskiveksi. Muistakaa, että kuulitte sen ensimmäisenä täältä... :)
Everton nousee mielestäni niukasti Tottenhamin edelle jatkuvuuden takia. Roberto Martinez on saanut nyt vuoden luoda haluamaansa systeemiä Evertonissa ja sai siirtomarkkinoilta takaisin Romelo Lukakun, joten joukkue jatkaa siitä mihin viime keväällä jäi. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu se, että joukkueen materiaali on liian kapea pystyäkseen tosissaan haastamaan muut kärkijoukkueet mestaruuskilpailussa, mutta kuten Atletico Madrid Espanjassa viime kaudella osoitti, kaikki on mahdollista, kun pelimerkit sattuvat kohdalleen.
Tottenhamin tilanne on se, että joukkueella on kolmas manageri vuoden sisällä ja vaikka Mauricio Pochettino tekikin Southamptonissa hyvää tulosta viime kauden ensimmäisellä puoliskolla, hän joutuu rakentamaan joukkuetta uudelleen ja tämä prosessi vie aikansa ja samalla syö joukkueen tulosta. Pochettino ei ole saanut siirtomarkkinoilta aivan niitä pelaajia kuin olisi halunnut ja joukkueessa on paljon edellisten managereiden hankkimia pelaajia, joten vie aikansa ennen kuin joukkueen perusrunko löytyy. Materiaali on kuitenkin hyvää, joten joukkue voi yllättääkin, mutta johtotasolta lähtöisin oleva höntyileminen (16 manageria vuoden 1996 jälkeen) luo painetta ja siksi Tottenham ei nouse kärkikuusikkoon.
Putoajien joukkoon ilmestyi vain päivä ennen kauden alkua yllätysnimi eli Crystal Palace, kun joukkueen manageri Tony Pulis erosi torstai-iltana vain vajaat kaksi päivää ennen kauden alkua. Pulisin tulon jälkeen viime marraskuussa, Crystal Palace keräsi loppukauden aikana kahdeksanneksi eniten pisteitä Valioliigassa, joten ennen kautta tilanne näytti hyvältä. Nyt joukkue on yhtäkkiä täysin yllättävässä tilanteessa ja tämä vaatii varmasti veronsa.
Loppuun vielä oma kausiveikkaukseni kokonaisuudessaan ja vertailun vuoksi Jauhiksen rivi.
Armo: Valioliiga 1. Man C, 2. Liverpool, 3. Arsenal, 4. Man U, 5. Chelsea, 6. Everton, 18. WBA, 19. Crystal P ja 20. Burnley, Championship 1. Reading, 2. Derby, 3. Cardiff, 4. Wolves, 5. Wigan ja 6. Blackburn.
Jauhis: Valioliiga 1. Chelsea, 2. Man C, 3. Man U, 4. Arsenal, 5. Liverpool, 6. Tottenham, 18. Crystal P, 19. QPR ja 20. Burnley, Championship 1. Derby, 2. Wigan, 3. Watford, 4. Cardiff, 5. Middlesbrough ja 6. Reading.
Yleistä
Valioliiga ja sitä edeltänyt Englannin 1. divisioona ovat kiinnostaneet aina. Juniori-ikäisenä ihastuin syystä taikka toisesta Liverpooliin ja se onkin ollut ainoa englantilainen joukkue, jota minun voi sanoa kannattavan. Tosin kannatuksen innokkuusaste on vaihdellut jonkin verran vuosien saatossa, mutta muita joukkueita ei ole tullut tilalle ja Liverpoolin kannatuksesta on jäänyt jäljelle myös Manchester Unitedin inhoaminen.
Katselin reilut kymmenen vuotta pelejä aktiivisesti kaapelikanavien kautta, mutta parin viime vuoden aikana kiinnostus hiukan väljähti ja vuosi sitten jätin tilauksen uusimatta, joten viimeiseen vuoteen olen nähnyt vain kolme Liverpoolin peliä. Viime kaudella päätös oli osittain tietoinenkin, kun kaksi ensimmäistä peliä, jotka näin, päättyivät molemmat Liverpoolin tappioon ja siksi pysyin poissa television äärestä, jotta seuralla olisi mahdollisuus mestaruuteen. Taikausko melkein kannatti.
Kesän MM-kisojen aikana pitämäni blogi sitten innosti jonkin verran taas uuteen kauteen ja ajattelin tällä kaudella seurata hieman enemmän pelejä, pääosin Liverpoolin pelaamia, ja kirjoitella samalla sitten ajatuksia ylös.
Toinen syy ajatusten ylöskirjoittamiselle oli se, että teen ystäväni kanssa vakioveikkausta kimpassa ja ajatusten ylöskirjoittaminen nähdyistä peleistä voi ehkä hyödyntää meitä rivien tekemisessä. Tai sitten ei. Jauhiksen kanssa olemme myös kilpailleet viime vuosituhannen puolelta asti tekemällä ennen kautta rivin, jossa on Valioliigan kuusi parasta, kolme putoajaa ja Championshipin 6 parasta. Jos joukkueen on sijoittanut oikealle kohdalle, esim. mestariksi, niin siitä saa kolme pluspistettä, muuten miinuksia tulee sen verran kuin joukkueen sijoitus heittää ennustetusta. Laitan oman rivini seuraavaan postiin esille.
Tässä siis lyhyesti taustaa ja jatkossa kirjoituksia sitten varmaankin muutaman viikon syklillä ennakkojen perään.
Katselin reilut kymmenen vuotta pelejä aktiivisesti kaapelikanavien kautta, mutta parin viime vuoden aikana kiinnostus hiukan väljähti ja vuosi sitten jätin tilauksen uusimatta, joten viimeiseen vuoteen olen nähnyt vain kolme Liverpoolin peliä. Viime kaudella päätös oli osittain tietoinenkin, kun kaksi ensimmäistä peliä, jotka näin, päättyivät molemmat Liverpoolin tappioon ja siksi pysyin poissa television äärestä, jotta seuralla olisi mahdollisuus mestaruuteen. Taikausko melkein kannatti.
Kesän MM-kisojen aikana pitämäni blogi sitten innosti jonkin verran taas uuteen kauteen ja ajattelin tällä kaudella seurata hieman enemmän pelejä, pääosin Liverpoolin pelaamia, ja kirjoitella samalla sitten ajatuksia ylös.
Toinen syy ajatusten ylöskirjoittamiselle oli se, että teen ystäväni kanssa vakioveikkausta kimpassa ja ajatusten ylöskirjoittaminen nähdyistä peleistä voi ehkä hyödyntää meitä rivien tekemisessä. Tai sitten ei. Jauhiksen kanssa olemme myös kilpailleet viime vuosituhannen puolelta asti tekemällä ennen kautta rivin, jossa on Valioliigan kuusi parasta, kolme putoajaa ja Championshipin 6 parasta. Jos joukkueen on sijoittanut oikealle kohdalle, esim. mestariksi, niin siitä saa kolme pluspistettä, muuten miinuksia tulee sen verran kuin joukkueen sijoitus heittää ennustetusta. Laitan oman rivini seuraavaan postiin esille.
Tässä siis lyhyesti taustaa ja jatkossa kirjoituksia sitten varmaankin muutaman viikon syklillä ennakkojen perään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)